Mitäpä, jos ei sittenkään lakkautettaisi valtiollista työnvälitystä?

25.3.2019

Kasvokkain toteutettavaa TE-palvelua tarvitaan enemmän - digitaalisuus on yksi täydentävä palvelukanava, mutta kantaaottavuutta siihen on vaikea saada aikaan.

Maakuntauudistus kaatui. Eipä voi työhallinnon toimijana liioin itkeä sen perään. Vaan mitäpä me toivomme tulevaisuudelta?

Eri puolilla maata toteutettujen työllisyydenhoidon kuntakokeilujen suureksi innovaatioksi on nostettu kasvokkain toteutettavan palvelun merkitys. No, ei se meille uutta tai yllättävää ole - sähköisten palvelujen kaikkivoipaisuuteen uskovaa huumaa henkilöstöjärjestömme on kritisoinut vuosikausia. Vaikka nuori olisi teknisesti kuinka pätevä, sisällöt ovat ensikertalaiselle niin vieraita, että ihmisen kanssa keskustelua ja sparrausta tarvitaan.

On selvää, että palveluprosesseja pitää kehittää sujuvammiksi hallintojen yhdyspinnoilla niiden osalta, jotka tarvitsevat mahdollisesti ihan uusiakin ”liitännäispalveluja” työllistyäkseen. Tätä työtä voidaan tehdä kuntien ja muiden kumppaneiden kanssa yhteistyössä ilman kaatunutta alueuudistustakin.

Kannattaa pohtia, saadaanko paras lopputulos asiakkaiden kannalta - minkä pitäisi olla tärkeintä - varmistamalla tasalaatuinen ja yhdenvertainen palvelun saavuttaminen/saaminen joka niemessä ja notkossa Suomen maassa. Täytyy olla vakiintunut, luotettava ja ennakoitava tapa hoitaa työvoimapolitiikkaa niin nousu- kuin laskukausien aikana. Sitä me haluamme tarjota! Nöyrästi, kunnon virkamiehistön lailla, on alueellinen TE-palvelun johto yhdessä henkilöstön kanssa parantanut koneiston toimintaa vuoden -13 organisaatiouudistuksen jälkeen koko ajan ja nythän mennään kaikkinensa, resurssit huomioon ottaen, jo nokka hieman vedenpinnan yläpuolella. 

Tulevaisuuden kannalta on olennaista, että TE-toimiston ”päätyöksi”  kirkastetaan työnvälitys ja toimitaan sen mukaan. Ne asiakkaat, jotka eivät oikeasti kuulu TE-toimistoon – ei työmarkkinoille, niin heille pitäisi olla joku muita palveluja. Kuntien kanssa oli aikanaan saatu sovittua, että ihmisiä voidaan jättää rauhaankin, mutta Kela ohjaa toimeentulotukea saavat asiakkaat järestään asiakkaiksi TE-palveluihin, jotka osalle asiakkaista ovat rangaistuksia, jotka eivät johda mihinkään.

Työvoiman saantivaikeudet vähäväkisissä maakunnissa ja kunnissa tarvitsevat erityishuomiota ja myös tarkempaa analyysia siitä, mikä kulloinkin on syy ilmeneviin rekrytointivaikeuksiin.  Usein soitto TE-toimistoon ratkaisee asian.

Ehdokkaiden esittely työnantajalle TE-palveluissa, jottei työnantajan tarvitse ottaa vastaan kymmenien hakemusten tulvaa, on nostettu työllisyyden kuntakokeilujen innovaatioksi. Kuitenkin ainakin Etelä-Savon alueella tätä toimintatapaa on hyvällä menestyksellä käytetty jo neljännesvuosisata vähintään.

Seutukunta on se maantieteellinen alue, jonka pohjalta työmarkkinat järjestyvät ihan valtaosalle sekä työnhakija- että työnantaja-asiakkaista. Kunta on mm. alueellisen liikkuvuuden tukemisen ja sitä kautta maan yleisen edun näkökulmasta liian pieni yksikkökoko. Laajemman alueen koordinaatiota tarvitaan – valtiollinen TE-palvelu voisi kuntien  työllistämispalvelujen luontevaksi kumppaniksi ihan hyvin järjestyä nykyisillä alueilla, jollei haluta/katsota olevan varaa palata seutukuntaiseen malliin.